Koska luet tätä, tiedät että Niemen omakotiyhdistyksellä on kohtalaisen aktiivinen blogi juuri täällä.
Vihdoin saimme linkin sivuillemme näkyviin myös Mansetorille, joka on Tampereen kaupungin ylläpitämä kaupunginosasivusto. Niemi näkyy siellä otsikon "Ryydynpohja-Lintulampi-Niemi" alla. Odotimme linkin ilmestymistä muutamia kuukausia (!!), mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan: Nyt voi satunnainen surffari törmätä meihin sielläkin.
Tässä vielä linkki Mansetoriin: http://www.mansetori.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=2073&Itemid=1495
tiistai 14. joulukuuta 2010
torstai 2. joulukuuta 2010
Leila Penttilä: Ajatuksia Itsenäisyyspäivänä 2010
AJATUKSIA ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄ 2010
Niemen Omakotiyhdistyksen toimittua 60 vuotta
Kuten Niemen omakotiyhteisön alueella hyvin tiedetään, toiminnan alussa oli kuokka, hakku ja muskula. Kivipelto tarvitsi antautuakseen myös lekaa ja rautakankea. Hyvät suhteet omanneilla oli näinä niukkoina aikoina jopa kaksi rautakankea: paksu , painava, jämerä ja terävä isäntää varten, sillä teki häijyä iskeä varpailleen, ohkainen, kevyempi hyvän otteen antava kanki oli emäntää varten. Hövelimmät isännät lainasivat tarvitseville omia työkalujaan, pihimmät ajattelivat, että mikään ei lainassa parane.
Erään tunnetun taiteilijan olohuoneen seinälle on perustyökalut ripustettu puhdistettuina ja kiillotettuina. Joku on tehnyt jopa vitriinin näille nyt jo museoesineille 60 vuoden takaa.
Virallinen työkalupankkikin Niemeen perustettiin, tieto ja sijainti ilmoitettiin puskaradiolla, joka toimikin tehokkaasti. Homma hoitui inhimillisten lakien mukaan: työkalun tarvitsija haki tarvikkeen sovitusta paikasta, omistaja haki työkalunsa takaisin sitten kun itse tarvitsi.
Parempi järjestys astui voimaan, kun Ilmari Salmela otti hoiviinsa ainakin ruohonleikkuukoneen, jos kenellä ruoho joskus kasvaisi leikattavaksi asti. Lisäksi Immu hoiti mankelia, sellaista raskasta isoäänistä möhkälettä, jossa emännät isäntien ja penskojen avustuksella litistivät liinavaatteensa kauniiseen kuosiin. (Maikku Salmela kertonut Juhlajunassa.)
Emäntien panos tontin raivaamisessa ja talon rakentamisessa oli merkittävä. He vastasivat sosiaalisten suhteiden luomisesta lähipiirin emäntiin. Montunkaivuun ohessa he järjestivät virkistystoimintaa ja muuta hengen kohotusta, sillä isännät saattoivat jo olla sotatoimista väsyneitä, jotkut vammautuneitakin.
Sähkötolpat ja verkosto saatiin alueelle jo 1951-52. Sähkö tuli perässä. Sen tuleminen oli vaivalloista. Kun suuri määrä tarvitsijoita kuormitti kaupungin verkkoa yhtä aikaa, se simahti. Valot sammuivat, uuni kylmeni, pullista tuli likilaskuisia, kahvi ei kiehunut. Kun kaikki kynttilät oli etsitty komeroista ja sytytetty tuli hellaan, niin sitten sähkö tuli päälle kadotakseen taas vartin päästä. Näin perheen koululaiset ja töistä palanneet saivat hauskasti alkuillan kulutettua. Sillä mikään ei ollut lapsista niin jännittävää kuin poikkeavat olosuhteet.
Vakituisesta kaupunkiasumisesta poikkeavaa saatiinkin kokea talojen rakennusvaiheessa, tilapäisessä useimmiten kesäasumisessa. Tätä vaihetta Niemen alueella kesti noin vuodet 1950-1954. Hauskat pikkumökit tai jo valmiit saunat tarjosivat rakentajan perheelle tiivistunnelmaisen suojan keväästä syksyyn.
Eräskin valmiin saunan omistaja pesi neljä tyttölastaan ensin saunassa, keräsi sitten koko katraan siistiin riviin saunan edustalle. Huuhtomisen isä suoritti kaatamalla muutaman ämpärillisen, kesälämpöistä vettä tyttöjensä niskaan. Kiljuen ja kikattaen tytöt sitten kääriytyivät äitinsä tuomiin pyyhkeisiin.
Idyllisissä pikkumökeissä saattoi rakentajakin yöpyä jo lauantaisin, lämmitti vain uunin ja kääriytyi useampaan huopaan, niin tarkeni. Sitä paitsi kuten tiedetään, korsuissa oli kylmempää. Muu perhe tuli sitten sunnuntaina isää katsomaan. Äiti laittoi rakentajalle ihan oikeata, lämmintä ruokaa.
Näinä aikoina lapsilla oli pihassa monenlaista puuhaa, talvisin pystytettiin lumiukkoja, jotka usein säilyivät miltei Vappuun asti. Jos tontti oli tasainen, siihen voitiin jäädyttää pieni luistinrata siitäkin huolimatta, että kaivovesi oli kortilla.
Lumien mentyä saattoi jo tehdä varovaista tuttavuutta naapurien lapsiin. Ikä oli tärkeä peruste, pentujen kanssa ei leikitty, isommat eivät huolineet joukkoonsa. Ankaran miettimisen aihe oli, voiko toisen tontille mennä! Kaupunkikodissa ei ollut näitä ongelmia.
Kun sitten talon valmistuttua muuttokuntoon, lapsille koitti uusi aika, entiset kaverit jäivät sinne kaupunkiin, uudet tuttavuudet eivät vielä toimineet,uusien vieheitten lisäksi pientä haikeuttakin oli ilmassa. Salmelan Maikku muistaa kotinsa muuttovaiheessa olleen avokeittiö, jossa tehtiin ruoka ja iltaisin pedattiin lattialle siskonpeti.
Koska yläkerrassa ei ollut vielä ikkunoita pääskyset perustivat muuriin oman pesän lupaa kysymättä. Vaaleina kesäöinä saattoivat nukkujat sivusilmällä katsella pääskyemojen lentelyä poikasiaan ruokkimassa. Syksyn tullen pesue muutti pois, mutta ennen kuin isäntä sai vintin ikkunoita paikoilleen, vikkelät linnut ehtivät taas majoittua samaan pesään. Eikä ikkunoita voinut nytkään sulkea. Täytyihän toisenkin perheen edut huomioida.
Tontteja oli vähitellen muokattu istutuksia varten, sillä sääntö oli, että pula-aikana piti kasvattaa perunoita, vihanneksia, omenapuita ja marjapensaita.
Useimmat muuttajat tulivat kaupunkioloista ja innostus oman maan omistamiseen ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin oli suuri. Perunaa kasvoi joka nurkassa, taimikauppiaat havaitsivat tilaisuutensa tulleen, niinpä tonteille kuopattiin ennen tuntemattomia lajikkeita ja kasveja. Suosittu uutuus oli pensasmustikka. Sen antamasta sadosta ei ole tietoa! Keväisin nähtiin perheiden kulkevan silmät tiiviisti maahan luotuina, suorastaan katseellaan imien uusia ituja, joista kuitenkin kasvoi enimmäkseen rikkaruohoja. Innokkaat uudisasukkaat kokivat monta pettymystä jos kohta iloakin viljelykset antoivat.
Innostaakseen asukkaita puutarhojensa hoitoon kaupunki järjesti kilpailun kauneimmista pihoista. Arvostelijat hiiviskelivät salavihkaa istutuksia katselemassa. Sisäpiiritietoa ei ilmennyt. Vuonna 1957 kolmannen palkinnon kaupungin kotipihakilpailusta sai Eero ja Hertta Penttilä seuraavana vuona sijoitus parani toiseen palkintoon. Muistitiedoissa ei valitettavasti ole säilynyt pihakilpailun useampia nimiä. Varsinainen pokaalirohmu oli kyllä Salmelan Immu, hän vuorotteli Eeron kanssa toisesta ja kolmannesta palkinnosta ja sai sitten vielä ensimmäisen palkinnon.
Myös paikalliset teollisuuslaitokset osallistuivat rakentajien puuhiin ehkä enemmän kuin tiesivätkään. Jos joku joskus ihmettelee, mihin katosi Tampereen suurteollisuus, asioista tietävät voivat sanoa, että se katosi pieninä erinä valmisteilla oleviin rintamamiestalohin, seinien täytteeksi topattiin kutterinpurua ja pellavan päistäreitä, vanhojen kutomakoneiden niisilistoja ja muuta käyttökelpoista asennettiin sopiviin kohteisiin. Ja niitähän riitti. Puretuista taloista ostettiin edullisesti hyvät tiilet palomuurissa käytettäviksi.
Uutta luotaessa kirkastuivat sotien jälkeiset ankeat vuodet. Rintamalla palvelleet tekivät maan hyväksi kaksinkertaisen urakan: ensin piti taistella omaksi isänmaa, jonka pieneen palaseen saattoi pystyttää talon itselleen ja perheelleen. Näin Itsenäisyyspäivän tunnelmissa on hyvä muistaa heitäkin, jotka eivät koskaan palanneet sieltä jostain, eivät saaneet rakentaa omaa kotia.
LOPPU
Kiittäen muisteluavusta Hertta Penttilää ja Maikku Salmelaa
Leila Penttilä
Niemen Omakotiyhdistyksen toimittua 60 vuotta
Kuten Niemen omakotiyhteisön alueella hyvin tiedetään, toiminnan alussa oli kuokka, hakku ja muskula. Kivipelto tarvitsi antautuakseen myös lekaa ja rautakankea. Hyvät suhteet omanneilla oli näinä niukkoina aikoina jopa kaksi rautakankea: paksu , painava, jämerä ja terävä isäntää varten, sillä teki häijyä iskeä varpailleen, ohkainen, kevyempi hyvän otteen antava kanki oli emäntää varten. Hövelimmät isännät lainasivat tarvitseville omia työkalujaan, pihimmät ajattelivat, että mikään ei lainassa parane.
Erään tunnetun taiteilijan olohuoneen seinälle on perustyökalut ripustettu puhdistettuina ja kiillotettuina. Joku on tehnyt jopa vitriinin näille nyt jo museoesineille 60 vuoden takaa.
Virallinen työkalupankkikin Niemeen perustettiin, tieto ja sijainti ilmoitettiin puskaradiolla, joka toimikin tehokkaasti. Homma hoitui inhimillisten lakien mukaan: työkalun tarvitsija haki tarvikkeen sovitusta paikasta, omistaja haki työkalunsa takaisin sitten kun itse tarvitsi.
Parempi järjestys astui voimaan, kun Ilmari Salmela otti hoiviinsa ainakin ruohonleikkuukoneen, jos kenellä ruoho joskus kasvaisi leikattavaksi asti. Lisäksi Immu hoiti mankelia, sellaista raskasta isoäänistä möhkälettä, jossa emännät isäntien ja penskojen avustuksella litistivät liinavaatteensa kauniiseen kuosiin. (Maikku Salmela kertonut Juhlajunassa.)
Emäntien panos tontin raivaamisessa ja talon rakentamisessa oli merkittävä. He vastasivat sosiaalisten suhteiden luomisesta lähipiirin emäntiin. Montunkaivuun ohessa he järjestivät virkistystoimintaa ja muuta hengen kohotusta, sillä isännät saattoivat jo olla sotatoimista väsyneitä, jotkut vammautuneitakin.
Sähkötolpat ja verkosto saatiin alueelle jo 1951-52. Sähkö tuli perässä. Sen tuleminen oli vaivalloista. Kun suuri määrä tarvitsijoita kuormitti kaupungin verkkoa yhtä aikaa, se simahti. Valot sammuivat, uuni kylmeni, pullista tuli likilaskuisia, kahvi ei kiehunut. Kun kaikki kynttilät oli etsitty komeroista ja sytytetty tuli hellaan, niin sitten sähkö tuli päälle kadotakseen taas vartin päästä. Näin perheen koululaiset ja töistä palanneet saivat hauskasti alkuillan kulutettua. Sillä mikään ei ollut lapsista niin jännittävää kuin poikkeavat olosuhteet.
Vakituisesta kaupunkiasumisesta poikkeavaa saatiinkin kokea talojen rakennusvaiheessa, tilapäisessä useimmiten kesäasumisessa. Tätä vaihetta Niemen alueella kesti noin vuodet 1950-1954. Hauskat pikkumökit tai jo valmiit saunat tarjosivat rakentajan perheelle tiivistunnelmaisen suojan keväästä syksyyn.
Eräskin valmiin saunan omistaja pesi neljä tyttölastaan ensin saunassa, keräsi sitten koko katraan siistiin riviin saunan edustalle. Huuhtomisen isä suoritti kaatamalla muutaman ämpärillisen, kesälämpöistä vettä tyttöjensä niskaan. Kiljuen ja kikattaen tytöt sitten kääriytyivät äitinsä tuomiin pyyhkeisiin.
Idyllisissä pikkumökeissä saattoi rakentajakin yöpyä jo lauantaisin, lämmitti vain uunin ja kääriytyi useampaan huopaan, niin tarkeni. Sitä paitsi kuten tiedetään, korsuissa oli kylmempää. Muu perhe tuli sitten sunnuntaina isää katsomaan. Äiti laittoi rakentajalle ihan oikeata, lämmintä ruokaa.
Näinä aikoina lapsilla oli pihassa monenlaista puuhaa, talvisin pystytettiin lumiukkoja, jotka usein säilyivät miltei Vappuun asti. Jos tontti oli tasainen, siihen voitiin jäädyttää pieni luistinrata siitäkin huolimatta, että kaivovesi oli kortilla.
Lumien mentyä saattoi jo tehdä varovaista tuttavuutta naapurien lapsiin. Ikä oli tärkeä peruste, pentujen kanssa ei leikitty, isommat eivät huolineet joukkoonsa. Ankaran miettimisen aihe oli, voiko toisen tontille mennä! Kaupunkikodissa ei ollut näitä ongelmia.
Kun sitten talon valmistuttua muuttokuntoon, lapsille koitti uusi aika, entiset kaverit jäivät sinne kaupunkiin, uudet tuttavuudet eivät vielä toimineet,uusien vieheitten lisäksi pientä haikeuttakin oli ilmassa. Salmelan Maikku muistaa kotinsa muuttovaiheessa olleen avokeittiö, jossa tehtiin ruoka ja iltaisin pedattiin lattialle siskonpeti.
Koska yläkerrassa ei ollut vielä ikkunoita pääskyset perustivat muuriin oman pesän lupaa kysymättä. Vaaleina kesäöinä saattoivat nukkujat sivusilmällä katsella pääskyemojen lentelyä poikasiaan ruokkimassa. Syksyn tullen pesue muutti pois, mutta ennen kuin isäntä sai vintin ikkunoita paikoilleen, vikkelät linnut ehtivät taas majoittua samaan pesään. Eikä ikkunoita voinut nytkään sulkea. Täytyihän toisenkin perheen edut huomioida.
Tontteja oli vähitellen muokattu istutuksia varten, sillä sääntö oli, että pula-aikana piti kasvattaa perunoita, vihanneksia, omenapuita ja marjapensaita.
Useimmat muuttajat tulivat kaupunkioloista ja innostus oman maan omistamiseen ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin oli suuri. Perunaa kasvoi joka nurkassa, taimikauppiaat havaitsivat tilaisuutensa tulleen, niinpä tonteille kuopattiin ennen tuntemattomia lajikkeita ja kasveja. Suosittu uutuus oli pensasmustikka. Sen antamasta sadosta ei ole tietoa! Keväisin nähtiin perheiden kulkevan silmät tiiviisti maahan luotuina, suorastaan katseellaan imien uusia ituja, joista kuitenkin kasvoi enimmäkseen rikkaruohoja. Innokkaat uudisasukkaat kokivat monta pettymystä jos kohta iloakin viljelykset antoivat.
Innostaakseen asukkaita puutarhojensa hoitoon kaupunki järjesti kilpailun kauneimmista pihoista. Arvostelijat hiiviskelivät salavihkaa istutuksia katselemassa. Sisäpiiritietoa ei ilmennyt. Vuonna 1957 kolmannen palkinnon kaupungin kotipihakilpailusta sai Eero ja Hertta Penttilä seuraavana vuona sijoitus parani toiseen palkintoon. Muistitiedoissa ei valitettavasti ole säilynyt pihakilpailun useampia nimiä. Varsinainen pokaalirohmu oli kyllä Salmelan Immu, hän vuorotteli Eeron kanssa toisesta ja kolmannesta palkinnosta ja sai sitten vielä ensimmäisen palkinnon.
Myös paikalliset teollisuuslaitokset osallistuivat rakentajien puuhiin ehkä enemmän kuin tiesivätkään. Jos joku joskus ihmettelee, mihin katosi Tampereen suurteollisuus, asioista tietävät voivat sanoa, että se katosi pieninä erinä valmisteilla oleviin rintamamiestalohin, seinien täytteeksi topattiin kutterinpurua ja pellavan päistäreitä, vanhojen kutomakoneiden niisilistoja ja muuta käyttökelpoista asennettiin sopiviin kohteisiin. Ja niitähän riitti. Puretuista taloista ostettiin edullisesti hyvät tiilet palomuurissa käytettäviksi.
Uutta luotaessa kirkastuivat sotien jälkeiset ankeat vuodet. Rintamalla palvelleet tekivät maan hyväksi kaksinkertaisen urakan: ensin piti taistella omaksi isänmaa, jonka pieneen palaseen saattoi pystyttää talon itselleen ja perheelleen. Näin Itsenäisyyspäivän tunnelmissa on hyvä muistaa heitäkin, jotka eivät koskaan palanneet sieltä jostain, eivät saaneet rakentaa omaa kotia.
LOPPU
Kiittäen muisteluavusta Hertta Penttilää ja Maikku Salmelaa
Leila Penttilä
maanantai 22. marraskuuta 2010
16 voi jättää matkustajan Pohtolankadulle odottelemaan!
Vähäniemenkadun remontti on nyt siinä vaiheessa, että ajoneuvolla ajo kielletty -merkit on viety pois. Jalkakäytävä ei asvalttia ole saanut, mutta sen verran sitä on tasoitettu, että kulkemaan pääsee, ainakin näin pakkaskelillä.
Myös TKL:n bussilinja 16 siis ajelee nyt suoraan Vähäniemenkatua.
Huomaa kuitenkin tämä: Pohtolankadun remontin takia Pohtolankatu 41:n pysäkki (nro 1031) on siirretty muutama kymmenen metriä Valintatalolle päin, muinaisen STS-pankin kohdalle. Nyt Vähäniemenkadun valmistumisen takia linja 16 ei mene ollenkaan siltä kohtaa, eikä siis ota kyyttiin.
Moni lietsulainen sai viikonloppuna jäädä pakkaseen viittailemaan bussin perävaloille. Seuraavalla pysäkillä kaupunkiin päin (Pohtolankatu 25, pysäkki nro 1029) pysäkin merkki kertoo että siinä pysähtyy vain seiska. Tiedossa ei ole, onko 16 jättänyt siltäkin pysäkiltä ottamatta, mutta jos varman päälle haluaa pelata, on käveltävä joko Lielahdenkadun pysäkille saakka, tai sitten "Isoniemenkadun pysäkille" (nro 1033) Vähäniemenkadun ja Kimpikadun risteykseen.
Soitin asiasta TKL:lle, ja sieltä lupailtiin siirtää väliaikainen pysäkki parempaan paikkaan, ja 1029:n merkki korjataan.
Myös TKL:n bussilinja 16 siis ajelee nyt suoraan Vähäniemenkatua.
Huomaa kuitenkin tämä: Pohtolankadun remontin takia Pohtolankatu 41:n pysäkki (nro 1031) on siirretty muutama kymmenen metriä Valintatalolle päin, muinaisen STS-pankin kohdalle. Nyt Vähäniemenkadun valmistumisen takia linja 16 ei mene ollenkaan siltä kohtaa, eikä siis ota kyyttiin.
Moni lietsulainen sai viikonloppuna jäädä pakkaseen viittailemaan bussin perävaloille. Seuraavalla pysäkillä kaupunkiin päin (Pohtolankatu 25, pysäkki nro 1029) pysäkin merkki kertoo että siinä pysähtyy vain seiska. Tiedossa ei ole, onko 16 jättänyt siltäkin pysäkiltä ottamatta, mutta jos varman päälle haluaa pelata, on käveltävä joko Lielahdenkadun pysäkille saakka, tai sitten "Isoniemenkadun pysäkille" (nro 1033) Vähäniemenkadun ja Kimpikadun risteykseen.
Soitin asiasta TKL:lle, ja sieltä lupailtiin siirtää väliaikainen pysäkki parempaan paikkaan, ja 1029:n merkki korjataan.
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Asvalttia
Hyviä uutisia! Näyttää että Soirokatu sai tänään pintaansa upouuden asvaltin. Ainakin sen kadun asukkaille remonttityön eteneminen ja siitä vähitellen pääseminen on suuri helpotus. Varmasti myös monen muun koulu-, tarha- tai työreitti pääsee palaamaan tutulle uralleen väliaikaisilta kiertoteiltä.
Vaan Vähäniemenkadulla työt näyttävät kokonaan pysähtyneen. On jo lähes kuukausi siitä kun ajorata sai päällysteensä, mutta edelleen on kadulla ajoneuvolla ajo kielletty. Jalkakäytävä tien reunassa on kuin pommin jäljiltä.
Vähäniemenkatu on koko alueelle tärkeä siksi, että siellä kulkee normaalisti 16:n reitti. Isoniemenkatu, jolla bussi nyt joutuu ajamaan, on aivan liian kapea kahden bussin kohtaamiseen. Koululaisten reitti on turvaton, pienempiä ei uskalla yksin laskea Tiikeripuistoon, ja kadunvarren asukkaita kiusaavat sortuvat ojanpenkereet. Siksi täällä kovasti toivotaan töiden ripeää valmistumista. Mikähän siis viivyttää työn loppuun saattamista?
P.S. Olettekos kuulleet mikä on Niämen musikaalisin katu? No tietysti juuri tämä asvaltoitu Soi-Rock-Katu!
Vaan Vähäniemenkadulla työt näyttävät kokonaan pysähtyneen. On jo lähes kuukausi siitä kun ajorata sai päällysteensä, mutta edelleen on kadulla ajoneuvolla ajo kielletty. Jalkakäytävä tien reunassa on kuin pommin jäljiltä.
Vähäniemenkatu on koko alueelle tärkeä siksi, että siellä kulkee normaalisti 16:n reitti. Isoniemenkatu, jolla bussi nyt joutuu ajamaan, on aivan liian kapea kahden bussin kohtaamiseen. Koululaisten reitti on turvaton, pienempiä ei uskalla yksin laskea Tiikeripuistoon, ja kadunvarren asukkaita kiusaavat sortuvat ojanpenkereet. Siksi täällä kovasti toivotaan töiden ripeää valmistumista. Mikähän siis viivyttää työn loppuun saattamista?
P.S. Olettekos kuulleet mikä on Niämen musikaalisin katu? No tietysti juuri tämä asvaltoitu Soi-Rock-Katu!
maanantai 1. marraskuuta 2010
Terveisiä syyskokouksesta!
Niemen Omakotiyhdistys ry:n sääntömääräinen syyskokous pidettiin 31.10.2010 Lielahden kirkolla. Kokouspöytäkirja (toistaiseksi tarkistamaton) on luettavissa netissä - klikkaa tätä linkkiä.
Kokouksessa yhdistyksen puheenjohtajaksi vuodelle 2011 valittiin Arto Huovila, joka on toiminut tehtävässä myös kuluvana vuonna. Johtokuntaan erovuoroisten tilalle seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi valittiin Tauno Leino, Juha Kivistö ja Pilvi Mansikkamäki. Jatkavat jäsenet ovat Birgit Pihlajaniemi, Isto Kallio ja Topi Koskinen. Varajäseniksi johtokuntaan valittiin Heikki Kasurinen, Marja Miilunpalo. Kolmanneksikin varajäseneksi löytyi ehdotus, mutta hänen suostumuksensa täytyy varmistaa, koska henkilö itse ei ollut paikalla kokouksessa.
Yhdistyksen menoarvio päätettiin pitää suunnilleen kuluvan vuoden kaltaisena. Suurin muutos oli se, että ensi vuodelle ei tarvinnut budjetoida juhlavuoden menoja, kuten tälle vuodelle. Jäsenmaksu päätettiin pitää ennallaan 8 eurossa. Sen voi edelleen maksaa tilaisuuksissa, esimerkiksi romutalkoissa, tai sitten pankkiin yhdistyksen tilille.
Jäsenistön esittämänä asiana päätettiin olla yhteydessä Tammervoimaan, jotta suunniteltavana olevan hyötyvoimalan ympäristövaikutusten arvioinnissa otettaisiin hajuhaittojen selvittäminen vakavasti. Päätimme vaatia, että mahdollisen jätevoimalan hajuhaitat tutkitaan YVA:ssa kattavasti ja niin että tulokset esitetään kansantajuisesti. Myös voimalan vaikutus alueen liikenteeseen vaaditaan arvioitavaksi YVA:ssa.
Lisäksi esille tuli tiedotettavaa:
Kokouksessa yhdistyksen puheenjohtajaksi vuodelle 2011 valittiin Arto Huovila, joka on toiminut tehtävässä myös kuluvana vuonna. Johtokuntaan erovuoroisten tilalle seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi valittiin Tauno Leino, Juha Kivistö ja Pilvi Mansikkamäki. Jatkavat jäsenet ovat Birgit Pihlajaniemi, Isto Kallio ja Topi Koskinen. Varajäseniksi johtokuntaan valittiin Heikki Kasurinen, Marja Miilunpalo. Kolmanneksikin varajäseneksi löytyi ehdotus, mutta hänen suostumuksensa täytyy varmistaa, koska henkilö itse ei ollut paikalla kokouksessa.
Yhdistyksen menoarvio päätettiin pitää suunnilleen kuluvan vuoden kaltaisena. Suurin muutos oli se, että ensi vuodelle ei tarvinnut budjetoida juhlavuoden menoja, kuten tälle vuodelle. Jäsenmaksu päätettiin pitää ennallaan 8 eurossa. Sen voi edelleen maksaa tilaisuuksissa, esimerkiksi romutalkoissa, tai sitten pankkiin yhdistyksen tilille.
Jäsenistön esittämänä asiana päätettiin olla yhteydessä Tammervoimaan, jotta suunniteltavana olevan hyötyvoimalan ympäristövaikutusten arvioinnissa otettaisiin hajuhaittojen selvittäminen vakavasti. Päätimme vaatia, että mahdollisen jätevoimalan hajuhaitat tutkitaan YVA:ssa kattavasti ja niin että tulokset esitetään kansantajuisesti. Myös voimalan vaikutus alueen liikenteeseen vaaditaan arvioitavaksi YVA:ssa.
Lisäksi esille tuli tiedotettavaa:
- Yhdistyksemme perinteinen itsenäisyyspäivän juhla järjestetään 6.12.2010 klo 12 rakentajasukupolvien muistomerkillä.
- Yhdistys on tilannut jälleen hiekkaa jäsenistön käytettäväksi talvihiekoitukseen. Hiekkaa saa noutaa Lautta- ja Tapulinkadun risteyksestä.
- Teboil on ilmoittanut uudet tarjoushinnat polttoöljylle, ja muistuttaa veronkorotuksesta vuodenvaihteessa, joka voi nostaa öljyn hintaa jopa 14snt/litra.
- Tampereen kaupunkiliikenne suunnittelee uusia joukkoliikenneratkaisuja ja -linjauksia Niemenrannan rakentumisen myötä. Mm. pikaraitiotien linjausvaihtoehtoja suunnitellaan. Linja 16 on esitetty poistuvan Vähäniemenkadulta kun Niemenranta valmistuu, ja sen korvaajaksi sunnitellaan uutta, harvemmin menevää linja. Uutta Länsi-Tampereen rengaslinjaa on suunniteltu, joka kiertäisi lännessä laajasti, ja helpottaisi siten esimerkiksi lietsulaisten pääsyä Lamminpään hautausmaalle tai Tesoman uimahalliin..
- Lielahti-talon kaavoitus on käynnissä. Mm. terveysasema ja päiväkoti sekä kirjasto esitetään siirrettäväksi Lielahti-taloon.
perjantai 29. lokakuuta 2010
Yhdistyksen syyskokous sunnuntaina
Niemen Omakotiyhdistys ry:n sääntömääräinen lokakuun kokous pidetään Lielahden kirkolla huomenna sunnuntaina 31.10.2010 klo 15.
Kokouksen esityslista:
Tässä vielä ehdotus toimintasuunnitelmaksi 2011. Toivomme palautetta jäsenistöltä - yhdistys on yhteinen!
Toimintasuuunnitelma vuodelle 2011
Niemen omakotiyhdistys toimii vuonna 2011 aktiivisesti järjestäen erilaisia tapahtumia ympäri vuoden. Tavoitteena on edistää yhteistoimintaa alueellamme ja lisätä asukkaiden viihtyvyyttä ja turvallisuutta.
Yhdistys pyrkii toimimaan aktiivisena vaikuttajana Tampereen kaupunkiin ja muihin yhteistyötahoihin nähden ja tiedottamaan alueen asukkaille ajankohtaisista asioista ja hankkeista.
Vuonna 2011 pyrimme erityisesti aktivoimaan jäsenistöä yhteistoimintaan ja vastuun kantamiseen yhdistyksen toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi.
Omakotiyhdistyksen suunnittelemia tapahtumia vuonna 2011 ovat:
- Hiihto- ja pilkkikilpailut helmi-maaliskuulla,
- Romu- ja roskatalkoot toukokuussa,
- Pihakirppis toukokuussa,
- Juhannusjuhla juhannusaattona,
- Mahdollinen teatteriretki kesällä
- Itsenäisyyspäivän juhla joulukuussa.
Jäsenistön yhdistykselle esittämät asiat otetaan huomioon toimintaa suunniteltaessa ja järjestettäessä. Toimintaa järjestetään talkoovoimin. Johtokunta muokkaa toimintasuunnitelmaa käytettävissä olevien taloudellisten- ja henkilöresurssien mukaisesti.
Omakotiviestiä jaetaan ja jäsenasioita hoidetaan edelleen yhteisvastuullisesti.
Mahdollisuuksien mukaan osallistutaan Omakotiyhdistysten keskusjärjestön järjestämään toimintaan.
Kaikki jäsenet ovat tervetulleita päättämään, millaista toimintaa Niemessä järjestetään ensi vuonna. Halutessasi voit myös ilmoittautua halukkaaksi johtokunnan toimintaan, tai jos et siihen ole valmis, tule kuitenkin tapaamaan johtokunnan nykyisiä ja uusia jäseniä: Näin tiedät, ketkä asioita yhdistyksessämme valmistelevat ja päättävät.
Syyskokouksessa voit myös saada äänesi kuuluviin, jos sinulla on ideoita tai ajatuksia, miten aluettamme tai toimintaamme voisi parantaa.
Tarjoamme kaikille osallistujille kahveet ja pullat.
Kokouksen esityslista:
- Kokouksen avaus
- Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen
- Esityslistan hyväksyminen
- Kokouksen järjestäytyminen
- Ilmoitusasiat
- Toimintasuunnitelman hyväksyminen vuodelle 2010
- Yhdistyksen menoarvio
- Yhdistyksen liittymis- ja jäsenmaksu vuodelle 2011
- Yhdistyksen puheenjohtajan valinta vuodelle 2011
- Johtokunnan jäsenten valitseminen erovuoroisten tilalle 2011-2012
- Johtokunnan varajäsenten valitseminen erovuoroisten tilalle 2011
- Tilintarkastajien (2) ja varatilintarkastajien (2) valinta vuodelle 2011
- Jäsenasiain hoito vuonna 2011
- Naistoimikunnan vetäjän valinta
- Keskusjärjestön ja yhteisöjen kokousedustajien valinta vuodelle 2011
- Jäsenasiat
- Jäsenistön esittämät asiat
- Muut esille tulevat asiat
- Kokouksen päättäminen
Tässä vielä ehdotus toimintasuunnitelmaksi 2011. Toivomme palautetta jäsenistöltä - yhdistys on yhteinen!
Toimintasuuunnitelma vuodelle 2011
Niemen omakotiyhdistys toimii vuonna 2011 aktiivisesti järjestäen erilaisia tapahtumia ympäri vuoden. Tavoitteena on edistää yhteistoimintaa alueellamme ja lisätä asukkaiden viihtyvyyttä ja turvallisuutta.
Yhdistys pyrkii toimimaan aktiivisena vaikuttajana Tampereen kaupunkiin ja muihin yhteistyötahoihin nähden ja tiedottamaan alueen asukkaille ajankohtaisista asioista ja hankkeista.
Vuonna 2011 pyrimme erityisesti aktivoimaan jäsenistöä yhteistoimintaan ja vastuun kantamiseen yhdistyksen toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi.
Omakotiyhdistyksen suunnittelemia tapahtumia vuonna 2011 ovat:
- Hiihto- ja pilkkikilpailut helmi-maaliskuulla,
- Romu- ja roskatalkoot toukokuussa,
- Pihakirppis toukokuussa,
- Juhannusjuhla juhannusaattona,
- Mahdollinen teatteriretki kesällä
- Itsenäisyyspäivän juhla joulukuussa.
Jäsenistön yhdistykselle esittämät asiat otetaan huomioon toimintaa suunniteltaessa ja järjestettäessä. Toimintaa järjestetään talkoovoimin. Johtokunta muokkaa toimintasuunnitelmaa käytettävissä olevien taloudellisten- ja henkilöresurssien mukaisesti.
Omakotiviestiä jaetaan ja jäsenasioita hoidetaan edelleen yhteisvastuullisesti.
Mahdollisuuksien mukaan osallistutaan Omakotiyhdistysten keskusjärjestön järjestämään toimintaan.
torstai 14. lokakuuta 2010
Lunta ja liikennettä
Tänään 14.10.2010 saatiin Vähäniemenkadulle (ainakin alkupäähän ajoradalle) asvaltti ja koko Niemeen ensilumi. Toivotaan, että saavat pian myös pyörätien valmiiksi ja bussit reitilleen; se tekee ainakin koululaisten matkoista turvallisempia.
Talven tulo vaatii varusteensa. Paitsi että alkaa olla talvirenkaitten aika, myös heijastimia ja pyöränlamppuja tarvitaan, kun aamuin illoin on pimeää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)