-----
-------

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Niemen juhlajuna 22.8.2010: Tarinat reitin varrelta

60v JUHLAJUNA NIEMI
Lähdöt Niemen torilta Palkkikadulta su 22.08.2010 kello 14.00 ja 14.30. Junan lähettää matkaan omakotiyhdistyksen puheenjohtaja Arto Huovila

1. PALKKIKATU 8 Kallaksen Leipomo
Veera ja Valtteri Kallaksen leipomo aloitti toimintansa. 1959 he jäivät eläkkeelle v. 1979
Valtteri Kallas toimitti leipomukset pakettiautollaan liikkeisiin itse. Ensin aamulla aikaisin taikinoitten tekoon ja leipomaan. Siellä oli aina mukava käydä ja tunnelma oli lämmin. Niemisen leipomo sijaitsi Vähäniemenkadulla. Toinen perheen pojista vei rievät kauppaan polkupyörällä.

2. LAUTTAKATU 17
Lauri Viidan veljen Yrjön omistama talo, jonka ala kerrassa asui kirjailija Veikko Pihlajamäki. Hän oli Väinö Linnan ja Lauri Viidan perheiden hyvä ystävä, kirjailijoiden työn tukija ja kannustaja, viimeisin elossa ollut ns. Mäkelän piirin jäsen. Seudulla hänet tunnettiin mustasta samettibaskeristaan, jota hän piti kesät, talvet. Pihlajamäki antoi Linnan sotaromaanin nimeksi Tuntematon sotilas.

3. ILMARI BLOMQVISTIN TALO
Tällä paikalla suunnilleen oli alueen ensimmäinen talo Laalahden torppa. Metsänhoitaja Blomqvistille rakennettiin asunto. Talo on seudun vanhin rakennusvuosi 1917 se on myös suojeltu samoin kuin ympäröivä puisto ja kuusiaita. Hän istuttu kaikki lehtikuuset, tammet, pähkinäpensaat ja muita jalopuita alueelle. Alueen ensimmäiset fasaanitkin hän toi. Metsänvartijan puisto sijaitsee urheilukentän luona.
Lähdeahon puisto

4. Kaarlo Haapanen ja Kalevi Numminen
PUOMIKADUN JA LAUTTAKADUN KULMATALOA asuivat kirjailija Kaarlo
Haapanen ja emäntänsä Anneli. Haapanen eli Kassu oli toiminut Lapin Kansan päätoimittajana ja Yleisradion Lapin kirjeenvaihtajana. Kassulla oli sana hallussaan. Kun hänet kohtasi kierroksellaan komean husky-koiransa Tekin kanssa, kirjailija innostui usein kertomaan Lapin luonnosta, ihmisistä siellä ja eläinkunnan edustajista muun filosofian lisäksi. Hänen persoonassaan oli häivähdys Lapin taikaa. Tarinankertojan elämä päättyi Ylöjärven Tarupirtissä v. 1999.

LAUTTAKADUN ääripäässä uudemmassa tiilitalossa oli jääkiekkovalmentaja Kalevi Nummisen ja hänen perheensä koti. Niihin aikoihin nv. 1960-70 isä-Numminen valmensi Tapparaa, kaksi poikaa Teppo ja Teemu mittelivät jääkiekon juniorijoukkueissa. Teposta on saatu kuulla myöhemminkin maineikkaana NHL-pelaajana, hän on ollut myös Suomen maajoukkuepelaaja. Voitokkaat ottelut kantautuivat kumuna läheisiin taloihin antaen toisillekin juhlan tuntua ja onnistumisen iloa. Tappara sai Kalevi Nummisen aikaan kolme Suomen mestaruutta, jonka jälkeen joukkue jäädytti hänen pelinumeronsa 2. Nummisen perheeseen kuului myös pieni valkoinen silkkivillakoira, joka ehtimiseen karkaili isännältään lähimetsän pöheikköihin. Ei tullut, vaikka isäntä kuinka puhalsi pilliinsä. -En ole oikein uskottava näin kotikentillä, naureskeli valmentaja.


5. SOIROKATU
Kukkojen kerrostalot olivat alueen ensimmäiset, joita ennen hevoset ja lehmät laidunsivat täällä.

6.VETIKONKATU.
Harjun seurakunnan pitkäaikainen kirkkoherra , nyt jo eläkkeellä oleva Olli Lehtipuu asettui perheineen asumaan tiilitaloon kadun alkupuolelle, josta oli metsäpolkua käyden lyhyt matka oikaista kirkolle. Musikaalisen perheen lahja Suomelle ja Euroopan oopperataivaan näyttämöille on tenorilaulaja Topi Lehtipuu, joka mieluusti omitaan Niemen kasvatiksi. Toinenkin laulaja Niemessä nähtiin kevään kynnyksellä . Ilmeisesti vain käymäsillään ollut Rusorintakerttu sai aikaan suuren hässäkän, kun aamuyön tunteina lauma lintubongareita pyöri kameroineen kaikkineen Piirukadulla. Viideltä lehteään hakenut Penttilän Hertta ihmetteli, että mitä kummaa on tapahtunut, mistä tuo väen paljous. Kohtelias bongari Kuopiosta asti pyysi lupaa kuvata harvinaista vierasta Hertan tontin puolelta ja lähettikin sitten aikanaan kiitoskortin mukana kuvan linnusta.

Teologian tohtori , rovasti Erkki Ranta on syntynyt Niemessä seitsenlapsiseen työmiehen perheeseen. On harvinaista, että työläiskodin kasvatti jaksaa ponnistella akateemiseen ammattiin aikana, jolloin valtio ei nimeksikään pystynyt opiskelijoita tukemaan. Hyvä, kun sodan jälkeen saatiin jollain lailla raamit pystyyn. Rannan kodissa Piirukadulla oli aikanaan kanala. Lintujen tuotokset saatiin myyntiin lähiseudun kauppoihin. Erkki Ranta toimi myös Harjun pappina ja oli isäntänä Torpan kurssikeskuksessa.

Pajuset ja Tampereen Laatukoneistus OY
Pitkän tien keskivaiheille olivat Pajuset Eino ja Inger pystyttäneet talonsa. Myöhemmin saivat jälkikasvunakin kaksi poikaa. Eino Pajunen toimi Tampellassa sorvarina, mutta sai sitten kehityskelpoisen idean hydraulipumppujen rakentajana. Aluksi töitä tehtiin talon kellarissa peräti koko perheen voimin. Pajusen keksintö patentoitiin ja valmistusta voitiin jatkaa suuremmissa tiloissa Teivaalantien varrella. Tilauskantaa riitti ulkomaita myöten, Eino myi talonsa ja rakennutti uuden hulppean asumuksen Siivikkalaan koko perhettä varten. Pajunen sai työstään ja keksinnöstään arvokkaan tunnustuksen , kun hänen yrityksensä Tampereen Laatukoneistus palkittiin tasavallan presidentin vientipalkinnolla.

7. KIVIKAARENKADUN varrelle metsältä raivattuun tilaan nousi uudentyyppisiä taloja, joille liikeni maastosta pienemmät tontit kuin rintamamiesalueilla.

Niemen asukkaissa oli paljon saman sukunimen omaavia, jopa veljeksiäkin, heidät piti jollain tavalla erottaa. Oli autoilija-Mäkinen, Aamulehti-Mäkinen, liha-Mäkinen, sähkö-Mäkelä ja pitkä-Mäkelä, ylä-Penttilä ja ala-Penttilä. Näin kaikki tiesivät, mistä puhutaan.


8. ISONIEMENKATU
Numeroa 13 asui koirineen, vaimoineen tunnettu ja mainetta niittänyt kansantaiteilija Irwin Goodman syntymänimeltään Antti Hammarberg. Talonkorkuiset tanskandogmit tottelivat nimiä Jekku ja Obelix. Palattuaan aamuyöstä keikoiltaan taitelija lähti vielä lenkille lerppuhattuineen koirineen. Lähiseudulla tiedetään, että kaikki olivat säyseitä, vaikka pimeässä liikkuivatkin. Koirien takia, sekin tiedetään, lähikaupan kokolihan myynti nousi ennätyslukemiin, jos kohta Irwinille itselleen kelpasi makkarakin. Myöhemmin sitten isännän rahatilanteen heikennyttyä, koirat saivat tottua halvempaan purtavaan. “Kansallisrenttu” sai kodistaan häädön syksyllä 1979. Hän kuoli vuonna 1991. Näin yksi oli joukosta poissa!

9. MIKAMANKULMA
Isoniemenkadun ja Tapulinkadun kulmatontilla kohoaa komea talo. Se on isäntänsä rakennusmestari Mertsi Mikaman piirustuslaudalta lähtöisin ja myös loppuun saatettu. Taloa asuneet Marjatta ja Mertsi olivat seudulla hyvin tunnettu pariskunta toimeliaisuudestaan ja taidoistaan. Työelämässä Mertsi palveli Enqvistillä ja asui tehtaan talossa, mutta muutti sitten Marjattansa kanssa oikein omaan kotiin, missä hän sai olla aina kuolinhetkeensä saakka helmikuiseen päivään 2007.Tällöin hän oli täyttänyt 91 vuotta. Ahkera mies piirsi noin kuutisensataa rintamamiestaloa, koska lyhyellä aikavälillä kaikkien piti päästä työhön kiinni. Asuntopula oli suuri ja sotien jälkeen voimaan tulleen maanhankintalain mukaan sodissa olleet rintamamiehet saivat oman tontin raivatakseen ja rakentaakseen perheelleen tilavan kodin ja vielä puutarhan satoa antamaan. Marjatta Mikama opetti Niemen pirtillä kankaankudontaa, hänen oppiensa mukaan tuli hyödynnettyä kaikki, mitä käsiin saatiin sota-ajan jälkeisellä pulakaudella. Niemen seudulla asui myös kaksi Mertsin veljeä, rakennusmestareita hekin. Nykyisin Mertsin ja Marjatan taloa kaikkine muistoineen asuu heidän poikansa Matti. Mertsin jäämistöistä saattaa vielä löytyä 50-luvun talojen piirustuksia, sillä kaikki, mitä Mertsi teki, on sentilleen hyvässä järjestyksessä ja numeroituina oikeissa lokeroissa ja muistikirjoissa.


10. PIIRUKATU
Jos Mertsi ja Marjatta pääsivätkin asumaan valmiiseen taloon, tätä onnea ei ollut kaikilla. Asuntopulan ahdistamat perheet muuttivat vielä keskeneräisiin rakennuksiin. Maikku Salmela kertoo omasta kodistaan Ilmari ja Saimi Salmelan rintamamiestalosta Piirukatu 20: 5-henkinen perhe muutti heinäkuussa 1952 keskeneräiseen taloon, jossa oli vain keittiö “valmis“, alakerran välikattoakaan ei ollut, vaan saimme katsella suoraan sängystä päämme yläpuolella kirskuvia pääskysiä, jotka lentelivät yläkerran avoimista ikunareiístä sisään ja ulos. Niiden pesä oli palomuurissa piipun juuressa.
Ilmari Salmela oli aktiivinen järjestöihminen ja toimi useita vuosia myös omakotiyhdistyksen hallituksen eri tehtävissä rakentamisen ohessa.

Omakotiyhdistyksen mankeli tuotiin Ilmarin talon kellariin, jossa lähiseudun väki kävi
manklamassa lakanansa ja muut liinavaatteensa kovaäänisesti jytisevän koneen tukeilla.
Kellarissa on pönttöuuni, jota lämmitettiin talvella, kun etukäteen tiedettiin mankelivuorot. Omakotiyhdistyksen luopuessa mankelista Ilmari Salmela osti sen itselleen. Mankelimaksu säilyi silti entisellään.

Maikun veli, komeanenäinen Esko Salmela on tunnettu näyttelijä ja hänet on viimevuosina nähty TV:n filmeissä Pirunpelto ja Hengetön tietää sekä lukuisissa pienemmissä sarjoissa freelancenäyttelijänä.

11.KIMPIKATU
Niemen alueella oli onni omistaa uskollinen ja tunnollinen ja ennen muuta sitkeä postinkantaja Maissi Kuusisto. Maissin koti sijaitsi Kimpikadulla, missä hänellä oli mies, kolme lasta ja kissa. Eikä se ollut mikä hyvänsä katti, vaan se tunsi seudun talot varmaan yhtä hyvin kuin emäntänsä. Kylää kiertäessään kissa yhdytti Maissin ja kulki hänen mukanaan postiluukulle. Ja missä emäntä tapasi pistäytyä, sehän oli sen jälkeen kissan talo. Ainakin sieltä sopi mennä pyytämään ruokaa.

Maissi jaksoi uurastaa työssään eläkeikään saakka. Hän sai varmaan puhtia hyisestä avantouintiharrastuksestaan. Näinä aikoina posti kannettiin kaksi kertaa päivässä, ovelle asti ja myös lauantaisin. Maissi kuoli 90 vuoden iässä.

Miltei vastapäätä Kuusiston taloa asui Vuorisen Helge oman väkensä kanssa. Palokuntalaisena Helge oli ikiliikkuja. Kun hän pyöräillen tuli alas Kimpikatua, hän polki alakaarteessakin niin, että santa lensi. Väki sanoikin, ettei Helgeltä puutu kuin sireenit ja vilkku. Helge oli puuhamies, hänestä sai aina apulaisen oli sitten kysymyksessä kalakaveruus tai kollipojan vapauttaminen miehuudestaan.

12. TAPULINKATU
Televisioruudusta tuttu käsi piti työn ulkopuolella majaa vaaleaksi rapatussa talossa Tapulinkatu 6. Käden omistaja graafinen suunnittelija Hannu Paalasmaa työskenteli TV-2:lla Tohlopissa kuvittamon esimiehenä yli 30 vuotta Hannun työalan nimi on kalligrafia, vapaa-aikanaan hän laati ex-libriksiä ja tuli myös niistä tunnetuksi .Hannu on todellinen käden taitaja, hänen aikanaan TV 1 ja TV 2:ssa graafiset tekstitykset ohjelmiin tehtiin manuaalisesti. Nykyisin tunteeton tietokoneteksti on kaapannut tämän herkän alueen. Hannu on pitänyt lukuisia tekstauskursseja ja käynyt itse opintomatkoilla mm.
Virossa ja Televisiolta saamansa apurahan turvin myös Lontoossa.

Patsaalle kukkalaitteet lahjoittanut Plantagenin puutarhamyymälän myymäläpäällikkö Sami Koivisto kunnosti itselleen nykyaikaisen kodin Pentti Penttilän rakentamasta rintamamiestalosta. Tapulinkatu 8. Nykyiset omistajat ovat säilyttäneet talon olohuoneen sisäkaton, joka on sommiteltu Finlaysonin kutomakoneiden niisilistoista.

13. KAITALANKULMA
Alueen ensimmäinen ruokatavarakauppa oli Kaitalan kauppa Tapulinkadun ja Piirukadun kulmauksessa. Myöhemmin aloitti toimintansa Isoniemenkadun Koskimaan kauppa. Sen toiminta jäi kuitenkin lyhyemmäksi ja nykyisin talon omistaa LKT Seppo Miilunpalo. Hän hoiti kymmenen vuotta Niemen omakotiyhdistyksen puheenjohtajuutta ja on vieläkin vaimonsa Marjan kanssa aktiivisia toimijoita yhdistyksessä.

14. PATSAS
Piirukadun päässä seisoo patsas, jonka nimikyltissä lukee:

RINTAMAMIESTEN JA RAKENTAJASUKUPOLVIEN MUISTOA KUNNIOITTAEN 50-VUOTIAS NIEMEN OMAKOTIYHDISTYS 1950-2000.

Runsaat kymmenen vuotta sitten Pipanitsun puiston naapurina asunut Toivo Järvensivu
sai ajatuksen, että rintamaveteraanien työtä ja muistoa on kunnioitettava jollain näkyvällä tavalla ja niin sai muistomerkki alkunsa. Johtokunnan miehet kokosivat taitonsa ja osaamisensa ja pitivät talkoot patsaan pystyttämiseksi. Rungon muodosti kivitela jonka oli tähän tarkoitukseen lahjoittanut Tampellan konepajan työntekijän Lauri Kapralin perikunta. Kapralin perhe asui Piirukadun varrella, vähän patsasta alempana.

Idean isä Järvensivun Topi tiesi lähestulkoon kaiken, mitä Niemen alueesta oli tiedettävää. Hän toimi monet vuodet ansiokkaasti johtokunnan jäsenenä. Alueen raivaajat ovat patsaansa ansainneet. Tällä kierroksella junavieraat ovat nähneet kauniin ja hoidetun alueen, jonka syntyperä on ainutlaatuinen. Jokainen rintamaveteraanin perheineen rakentama pystypäinen talo on sankaritaru. Senkaltaisia ei enää tule. Ne ovat tulevaisuudessakin vaalimisen arvoisia.


Tarinat kokosi ja kirjasi Niemen omakotiyhdistyksen perinnetyöryhmä, johtajanaan Leila Penttilä

2 kommenttia:

  1. Tällaista tekstiä on kyllä mukava lukea ja mikäs sen hienompaaa kun tietää vähän oman alueensa historiasta. Saisivat muutkin omakotitaloyhdistykset ottaa teistä mallia!
    T:asukas Lintulammelta =(Ryydynpohjan omakotitaloyhdistyksen jäsen ;-)

    VastaaPoista
  2. Kiitokset ystävällisestä palautteesta!

    Myös oman yhdityksen toimintaan kannattaa mennä mukaan, se on paras tapa vaikuttaa!

    VastaaPoista